Olen nimittäin kuullut monien käyttävän sosiaalista mediaa omaan terveyteensä ja lääkitykseensä liittyvissä kysymyksissä. Ajatuksena on, että lääkäreillä on lääkkeiden vaikutuksesta ”vain kirjatietoa”. Lääkkeiden käyttäjillä taas on omakohtaista kokemusta lääkkeen tehosta, ja siksi heiltä saisi luotettavampaa tietoa. Tällainen järkeily ei ole aivan ongelmatonta, ja se on ikävällä tavalla tiedevihamielistä.
Kuvitellaan, että lääke X on tutkimuksissa havaittu erittäin tehokkaaksi ja sivuvaikutuksiltaankin vähäiseksi. Sanotaan, että ikäviä sivuvaikutuksia tulisi vain prosentille käyttäjistä. Koska kyseinen lääke on hyvä, lääkärit määräävät sitä paljon. Kuvitellaan, että sitä käyttäisi 10 000 suomalaista joka vuosi. Esimerkkihenkilömme kuitenkin on huolissaan mahdollisista sivuvaikutuksista ja päättää kysellä netissä käyttäjien kokemuksia lääkkeestä. Keneltä hän luultavimmin saa vastauksia? Niiltä tuhansilta, joiden kohdalla lääke toimii, vaiko niiltä sadalta, jotka ovat vihaisia, koska lääke ei heidän kohdallaan toiminutkaan? Pahoin pelkään, että vastauksia tulee eniten jälkimmäisiltä. Ihan mahdotonta ei ole sekään, että vastauksia tulee kilpailevan lääkefirman työntekijöiltä.
Asiaa sotkee vielä entisestään nosebo-ilmiö. Jos ihminen lukee eläviä kuvauksia sivuvaikutuksista, hän alkaa odottaa itsekin kärsivänsä niistä. Toisinaan kuvittelu toteuttaa itsensä. Tutkimuksissa ihmiset ovat saaneet ikäviä sivuvaikutuksia nautittuaan lääkkeeksi luulemansa jauhotabletin. Sosiaalinen media voi pahimmillaan pilata hyvän lääkkeen maineen lietsomalla tehokkaasti noseboa.
Sosiaalinen media on villi työkalu. Se sopii loistavasti asioiden pohtimiseen ja mielipiteiden vaihtoon. Tieteellistä tutkimusta se ei voi korvata.
Otapa kantaa. Mihin asioihin sosiaalinen media (wikipedia, blogit, facebook yms.) sopivat ja mihin eivät? Millaisia esimerkkejä tiedät sosiaalisen median menestystarinoista tai sosiaalisen median väärinkäytöstä?