Tunnilla pidetyn käsigallupin mukaan useimmilla menee internetissä useita tunteja päivässä.
Yleisin tekeminen tuntigallupissa oli musiikin kuuntelu. Kakkosena youtube videot.
Kuulostaa kivalta, mutta... jotenkaan en usko, että oppituntien aikaina tapahtuva kännykän käyttö liittyisi näistä kumpaankaan.
Milloin minun itseni on vaikea pysyä pois somesta? Kyllä vain... sitäkin tapahtuu, jos olen laittanut sinne jotakin mielestäni kiinnostavaa (kommentin, kuvan tms) ja haluan nähdä, mitä muut siitä tuumivat.
Mitenkäs teillä? Millaisten asioiden some -seuraamista on vaikea keskeyttää oppituntienkaan ajaksi?
Entä miten opettajien pitäisi mielestäsi suhtautua tuntisometukseen? Minähän olen aika tiukkis, mutta esim. kasvatustieteilijä Kirsti Lonkan mukaan opettajien pitäisi vain hyväksyä älypuhelimet ja mieluiten keksiä niille tunnin ajaksi hyötykäyttöä. Mitä mieltä sinä olet? Tärkeintä ei tällä(kään) kertaa ole se, mitä ajattelet, vaan millä asioilla perustelet.
Tarkoitus on herättää pohdintoja lukion sosiaalipsykologian kurssilla käsitellyistä aiheista.
maanantai 12. lokakuuta 2015
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Voiko uutisiinkaan luottaa?
Maailmankuvaamme ja arvojamme muokkaavat myös neutraaleilta vaikuttavat uutiset.
Vaikuttaminen tapahtuu usein huomaamatta, ehkä jopa tarkoittamatta: Toimittaja
nimittää länsimaisen sotilaan suorittamaa kidutusta väärinkäytökseksi. Sanavalinta viittaa ongelmaiseen
yksilöön tai ryhmään – sen sijaan länsimainen kulttuuri ja kristinusko eivät tarjoudu
selityksiksi. Uutisen jälkeen toimittaja haastattelee psykiatria, joka
selittää, miksi jotkut yksilöt sortuvat julmuuteen.
Sama toimittaja saattaa nimittää
palestiinalaisen tekemää veritekoa itsemurhaiskuksi ja haastattelee uutisen
jälkeen islamin tuntijaa, joka selittää teon tekijän kuuluneen ääriliikkeeseen.
Nyt sanavalinnat ja varsinkin valitut asiantuntijat antavat ymmärtää, että teko selittyy uskonnolla ja kulttuurilla.
Koska selitykset tulevat epäsuoraan, sanojen ja kuvien valinnoissa, väitteitä
ei tarvitse perustella. Sanavalintojen ja näkökulmien kantaaottavuus tulee kuitenkin
ilmeiseksi, jos kuvittelemme vaihtoehdon: arabitoimittaja raportoi neutraalisti
yhdysvaltalaisten sotilaiden suorittamista kidutuksista. Jutun jälkeen
haastatellaan irakilaista, länteen perehtynyttä tohtoria. Tämä selittää, että
vaikka useat länsimaat ovat viimeisten satojen vuosien ajan pyrkineet
sotilaallisin ja taloudellisin keinoin maailmanvaltaan, suurin osa
länsimaisista ihmisistä on itse asiassa rauhantahtoisia. Vastaavasti
palestiinalaisen naisen tekemän surmatyön uutisointia seuraisi psykiatrin
haastattelu, jossa tämä selittäisi, miten lapsensa menettäneet äidit jäävät
joskus surun ensivaiheisiin, kostonhimoon. Tässä kuvitteellisessa
uutislähetyksessä länsimaiset tekijöiden vääryydet tulkittaisiin kulttuurista
käsin ja palestiinalaisten väärät teot yksilöpsykologiasta. Huomaamme, että asiantuntijavalinnat kätkevät rivien väliin kannanottoja, vaikka valittu asiantuntija olisi täysin asiallinen neutraali.
Miten toimittajan pitäisi toimia? Ihannetapauksessa toimittaja voisi tarjota ilmiöön useita näkökulmia, useita eri alojen asiantuntijoita, jolloin katsoja voisi tehdä oman johtopäätöksensä. Tämä vaatii kuitenkin aikaa, eikä ole lyhyessä uutisjutussa mahdollista.
Kysymys: oletko kohdannut uutisia, jotka ovat mielestäsi olleet puolueellisia tai harhaanjohtavia? Millaisia ne ovat olleet, ja miten perustelet niiden olleen harhaanjohtavia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)