Sosiaalinen media etsii itseään

Sosiaalinen media on mielenkiintoinen ja innostava ilmiö: Wikipedia on oikeasti aika hyvä tietosanakirja, osin Facebookin avulla käynnistyi ns. arabikevät, jossa hirmuhallintoja kaadettiin urakalla. Kehujen listaa voisi jatkaakin, mutta sisäinen setäni vaatii minua huolestumaan.

Olen nimittäin kuullut monien käyttävän sosiaalista mediaa omaan terveyteensä ja lääkitykseensä liittyvissä kysymyksissä. Ajatuksena on, että lääkäreillä on lääkkeiden vaikutuksesta ”vain kirjatietoa”. Lääkkeiden käyttäjillä taas on omakohtaista kokemusta lääkkeen tehosta, ja siksi heiltä saisi luotettavampaa tietoa. Tällainen järkeily ei ole aivan ongelmatonta, ja se on ikävällä tavalla tiedevihamielistä.

Kuvitellaan, että lääke X on tutkimuksissa havaittu erittäin tehokkaaksi ja sivuvaikutuksiltaankin vähäiseksi. Sanotaan, että ikäviä sivuvaikutuksia tulisi vain prosentille käyttäjistä. Koska kyseinen lääke on hyvä, lääkärit määräävät sitä paljon. Kuvitellaan, että sitä käyttäisi 10 000 suomalaista joka vuosi.  Esimerkkihenkilömme kuitenkin on huolissaan mahdollisista sivuvaikutuksista ja päättää kysellä netissä käyttäjien kokemuksia lääkkeestä.  Keneltä hän luultavimmin saa vastauksia?  Niiltä tuhansilta, joiden kohdalla lääke toimii, vaiko niiltä sadalta, jotka ovat vihaisia, koska lääke ei heidän kohdallaan toiminutkaan?  Pahoin pelkään, että vastauksia tulee eniten jälkimmäisiltä. Ihan mahdotonta ei ole sekään, että vastauksia tulee kilpailevan lääkefirman työntekijöiltä.

Asiaa sotkee vielä entisestään nosebo-ilmiö. Jos ihminen lukee eläviä kuvauksia sivuvaikutuksista, hän alkaa odottaa itsekin kärsivänsä niistä. Toisinaan kuvittelu toteuttaa itsensä. Tutkimuksissa ihmiset ovat saaneet ikäviä sivuvaikutuksia nautittuaan lääkkeeksi luulemansa jauhotabletin. Sosiaalinen media voi pahimmillaan pilata hyvän lääkkeen maineen lietsomalla tehokkaasti noseboa.

Sosiaalinen media on villi työkalu. Se sopii loistavasti asioiden pohtimiseen ja mielipiteiden vaihtoon. Tieteellistä tutkimusta se ei voi korvata.

Otapa kantaa. Mihin asioihin sosiaalinen media (wikipedia, blogit, facebook yms.) sopivat ja mihin eivät? Millaisia esimerkkejä tiedät sosiaalisen median menestystarinoista tai sosiaalisen median väärinkäytöstä?

Luovatko uskonnot kulttuurieroja?

Kirjastot ja kirjakaupat ovat pullollaan kirjoja, joissa kuvataan naisten surkeaa asemaan islamilaisessa maailmassa. Syntyy vaikutelma, että kristinusko tuottaa naisten tasa-arvoa ja islam epätasa-arvoa. Totuus ei tietenkään ole näin mustavalkoinen.

Samasta uskonnosta on lähes aina monta eri versiota. Historiassa on useitakin ajanjaksoja, jolloin naisen oli onnellisempaa syntyä muslimiksi kuin kristityksi. Tosin myönnettäköön, että vertailu on vaikeaa. Islamissa on sen alkuvuosista lähtien sallittu moniavioisuus miehille, mikä on pysyvä ja ilmeinen tasa-arvo-ongelma. Toisaalta islamilaisessa maailmassa naisella on Muhammedin ajoista (n. 600 jKr) alkaen ollut jonkinmoinen oikeus päättää omista rahoistaan ja periä omaisuutta. Suomessa säädettiin vastaava laki vasta noin 1890. 

Väitän, että uskontojen sisällä on suuremmat erot kuin niiden välillä. Kaikissa uskonnoissa on omat liberaalinsa ja vanhoillisensa, useimmissa uskonnoissa on myös omat militanttinsa. Ehkä meidän pitääkin kääntää otsikon väite ylösalaisin: Kulttuurierot muovaavat uskontoja.

Tarkemmin sanoen samat sosiologiset ja yhteiskunnalliset tekijät, jotka luovat muitakin kulttuurieroja, muokkaavat myös uskontoja: Vapaamielinen muslimiäiti pudistelee päätään, kun hänen koulutettu ja maailmaanähnyt tyttärensä haluaa verhota päänsä huiviin - osa nykyajan musliminuorisosta kapinoi uskonnollisuudella. Tai ehkä he etsivät islamilaista identiteettiä vaihtoehdoksi länsimaiselle elämäntavalle. Jokainen huivia käyttävä musliminainen ei siis ole sorron uhri. 


Tosiasia kuitenkin on, että naisia sorretaan ja jopa surmataan islamiin vedoten. Sosiologinen kysymys on, mitkä tekijät 1900 -luvun lopulla ja 2000 -luvun alussa ovat voimistaneet takapajuisia tulkintoja islamista. Mitään yhtä selitystä ei löydy. Afganistanin vuoristoseuduilla tärkeimmät selitykset saattavat olla niinkin yksinkertaisia kuin köyhyys ja tietämättömyys. Öljyrahat taas ovat herättäneet joissakin muslimeissa henkiin haaveen islamilaisesta suurvallasta. Näiden ihmisten islamintulkintaa ei aina ohjaa niin paljon koraani kuin tarve tehdä pesäeroa maallistuneisiin länsimaihin. Israelin valtion perustaminen ja lännen politiikka taas on katkeroittanut toisia. Joissakin muslimaissa on julman itsevaltainen hallinto, jonka vastavoimana on lähinnä vain militantit muslimit. Useita muitakin selityksiä on esitetty. 


Entä edistääkö kristinusko naisen asemaa? Kenties kyllä, kenties ei. Historiasta - ja paikoin nykyhetkestäkin -  löytyy esimerkkejä siitä, että kristinuskoa on käytetty perusteluna naisten sortamiseen. Joku voisi väittää, että naisen aseman parantumista on edesauttanut maallistuminen. Tai kenties koulutustason nousun tuottama liberaali uskonnollisuus voi edistää naisen asemaa missä tahansa uskonnossa. 


Sosiologisten vaikutusten tutkiminen on  valitettavasti kovin  vaikeaa. Siksi monet väitteistäni ovat varsin spekulatiivisia - tässä tekstissä on paljon "ehkä" -sanoja. 


Mitä mieltä sinä olet? Kumpi on tyypillisempää: a) uskonnot luovat kulttuurieroja, vai b) kulttuurierot muokkaavat uskontoja? 

Varo psykologian liikakäyttöä

Pikkuveli ja isoveli pelaavat shakkia, ja isoveli voittaa aina. Pikkuveli kiukuttelee häviön jälkeen kärttäen uusintaottelua. Kiusaantunut isoveli yrittää kieltäytyä, sillä hän tietää voittavansa jälleen, eikä hän haluaisi nöyryyttää pikkuveljeä lisää. Esimerkki näyttää suoraviivaisen yksilöpsykologiselta: pikkuveljellä on huono itsetunto, isollaveljellä hyvä.

Väärin. Emme tiedä veljesparin itsetunnosta vielä paljoakaan, emme varsinkaan isoveljen itsetunnosta. Hänen on voittajana helppoa olla suopea. Pintapuolinen vaikutelma itsetuntoeroista saattaisi kääntyä päälaelleen, jos pikkuveli joskus voittaisi shakkimatsin. Nyt isoveli hymyilisi väkinäisesti pikkuveljen vaikuttaessa tasapainoiselta. Jos pikkuveli vielä voittaisi monta ottelua putkeen, isoveli ehkä alkaisi vuorostaan kiukutella tai menettäisi halunsa pelata shakkia.Veljesten välillä ei ehkä olekaan merkittävää luonne-eroa, molemmat ovat huonoja häviäjiä mutta suopeita voittajia.

Luonne- ja tilannetekijöiden sekoittuminen tapahtui myös Humphreyn tutkimuksessa: Koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisesti joko johtajan tai apulaisen rooliin. Kukin koehenkilö toimi saamiensa ohjeiden mukaan ja tilanne videoitiin. Ulkopuoliset arvioivat nauhalta koehenkilöiden lahjakkuutta. He tiesivät, että roolit oli jaettu arpomalla, mutta se tieto ei vaikuttanut. He pitivät johtajiksi arvottuja lahjakkaampina. Eikä oikeastaan ihme - johtajan roolissa oli helpompi loistaa kuin avustajan roolissa. Ihmeellisintä oli, että koehenkilöiden itsearviot noudattivat samaa kaavaa:johtajiksi määrätyt pitivät itseään muita lahjakkaampina ja apulaiseksi määrätyt vähättelivät itseään. Tutkittavat itsekin olivat sokeita roolin merkitykselle.

Attribuution perusvirhe tarkoittaa - erityisesti länsimaisten - ihmisten taipumusta selittää asioita aivan liikaa sisäisillä, yksilöön liittyvillä syillä. Vastaavasti tilannetekijöiden merkitystä aliarvioidaan.

Tuleeko mieleesi arjen esimerkkejä, joissa jostakusta on tehty epäreiluja luonneanalyyseja? Tai onko joku joutunut epäreilun vertailun kohteeksi tai rooliin, jossa on vaikea tehdä myönteistä vaikutusta? Myös vastaesimerkit ja vastaväitteet ovat tälle blogille tervetulleita.