Asiaa on tutkittukin. Yksi tyypillisimmistä ratkaisuista on ajatella: "Hienoa, suuri uskomme ja uhrautumisemme siirsi maailmanloppua, olemme sankareita!" Mitä enemmän yksilö on uhrannut - rahaa, parisuhteen... - sen vaikeampi hänen on myöntää erehtyneensä, sen suurempi on kognitiivinen dissonanssi. Tekoaan ei voi jälkikäteen tehdä tekemättömiksi, mutta tulkintoja on helppo muovata mieleisikseen.
Ilmiö ei rajoitu uskonlahkoihin. Monissa yhdistyksissä, sisäoppilaitoksissa yms. on monimutkaisia nöyryytysrituaaleja, jotka pitää kestää, että kuuluisi porukkaan. Moiset rituaalit läpikäynyt haluaa ajatella, että hän kuuluu suuremmoiseen etuoikeutettuun joukkoon. Muutenhan hän olisi kärsinyt turhaan. Kognitiivinen dissonanssi jälleen.
Ilmiö ei rajoitu ryhmiin. Jos äänestät vaaleissa vasemmistoa, luultavasti luet vasemmistohenkisesti kirjoittavien toimittajien juttuja. Jos taas äänestät oikeistoa, luet oikeistolaisia kirjoituksia. Mitä enemmän olet laittanut peliin - esim. ilmoittanut julkisesti äänestäväsi jotakuta ehdokasta - sen haluttomampi olet etsimään kriittistä tietoa hänestä. Arvaatte jo - kognitiivinen dissonanssi.
Galileo Galilein väitetään sanoneen seuraavaa:
"Emme yritä todistaa, että olen oikeassa.
Yritämme todistaa, että olen väärässä.
Jos emme onnistu, olen ehkä oikeassa."
Hän on yksi sankareistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti