Viittaan vielä kerran väkivallantutkija Baumeisteriin. Hänen mukaansa vihamielisen käytöksen taustalla on usein uhattu tai haavoittuva itsetunto. Kaikki on hyvin, jos ihmisellä on hyvä itsetunto, jota suurin osa ihmisistä vahvistaa. Tällaisen ihmisen on helppo kestää yksittäiset arvostelijat. Sen sijaan yhdistelmä korkea itsetunto ja alhainen status, johtaa helposti aggressioon. Moni väkivallantekijä arvostaa itseään varsin korkealle - he ovat "kingejä" tms. Ympäristön mielestä he kuitenkin ovat usein vain outoja, epäilyttäviä tai hankalia. Ristiriita yksilöpsykologisen korkean itsetunnon ja sosiaalipsykologisen matalan statuksen välillä johtaa kriisiin. Ihminen, jonka itserakkautta on usein ja syvästi loukattu, on kuin haavoitettu karhu.
En ole itse koskaan sortunut väkivaltaan (ellei lapsuuden painiotteiluita veljen kanssa lasketa), mutta olen kyllä puhunut harkitsemattomia, jopa ilkeyksiä. Omasta mielestäni olen vain antanut sanan sanasta, puolustautunut. Mutta niin on luultavasti vastapuolikin omasta mielestään. Hämmentävää.
On epäilemättä tilanteita, joissa on tarpeen vastata riidanhaasteeseen tiukasti ja jämäkästi eikä toisen posken kääntäminen taida toimia patenttiratkaisuna joka tilanteessa. On kuitenkin terveellistä oppia epäilemään omaa pyhää vihaansa. Vihan nielemisessä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Viisaampi väistää, sanoo vanha kansanviisauskin. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun keksii kertakaikkisen nasevan vastavedon toisen tölväisylle...
Otapa kantaa, onko tilanteita, joissa loukkauksen nieleminen ei olisi rakentavaa? Entä onko tilanteita, joissa loukkauksen nielijä on ansaitun ihailun sijasta saanut kokea pilkkaa?
Jos joku joskus haastaa omaa statustasi, niin luonnollinen reaktio on puolustaa itseään. Välillä tälläisessä tilanteessa voisi olla viisaampaa ottaa kritiikki hiljaa vastaan eikä antaa sille mitään painoarvoa, näin osoittaa samalla ettei anna toisen uhittelulle mitään painoarvoa. Välillä on kuitenkin hyvä palauttaa huutelija maanpinnalle näpäkällä kommentilla joka liittyy asiaan, ns puhuu toisen pussiin. Tämä on hyvä tapa siihen jos ei ole edukasta, että huutelu jatkuisi. Monta kertaa jos yksi ihminen jolle huudellaan puolustautuu, niin isompi joukko käyttää joukkovoimaansa hyödyksi ja nauravat yksinäiselle vaikka pointti olisi hyvä.
VastaaPoistaJamppa