Totean aluksi itsestäänselvyyden: sairaiden ihmisten sekä vääryyksien ja väkivallan uhrien kuuluu saada myötätuntoa ja apua. Uhriutuminen ja uhrin identiteetti ovat kuitenkin monille loukko, johon he jäävät kiinni. Osa väärintekijöistä väistelee vastuutaan tekeytymällä uhreiksi. Osa oikeista uhreista tykästyy liikaa saamaansa myötätuntoon, eivätkä he edes yritä parantaa asemiaan.
Julkisesta keskustelusta katoaa usein kaikki mielekkyys, kun eri ryhmät alkavat kiistellä siitä, kuka on eniten uhri. Uhrin rooli korvaa argumentit. Väittely menee tällöin asiasisällön tasolla näin: "teidän täytyy olla kanssani samaa mieltä, koska mä oon niin uhri ja jos olette eri mieltä kanssani, olette pahoja ihmisiä, jotka lyö lyötyjä". "Niin niin, mutta minä olen vielä enemmän uhri, joten teidän täytyy olla minun kanssani samaa mieltä..."
Väkivallan tutkija Baumeister puhuu "puhtaan pahan myytin" kohdalla myös uhrin roolista. Viihde-elokuvissa ja sensaatiolehdissä paha on täysin sadistinen ja uhri on täysin viaton. Tällaisessa asetelmassa tunnemme luonnollisesti suurta myötätuntoa uhria kohtaan ja vihaa pahista kohtaan. Koemme itsemme yleviksi ja hyviksi, mutta...
Oikeassa elämässä uhreiksi joutuu aika usein ihmisiä, jotka ovat tehneet asioita väärin tai ainakin kyseenalaisesti. Esimerkiksi stripparit ja prostituoidut joutuvat usein raiskatuiksi. Kännissä suutaan soittavat taas usein joutuvat katuväkivallan uhreiksi. Prostituoitu tai "känniääliö" eivät uhreina herätä suurta myötätunnon aaltoa. He ovat kuitenkin varsin tyypillisiä uhreja. Jos haluamme oikeasti olla jaloja ja parantaa maailmaa, meidän pitää puolustaa kaikkia uhreja, ei vain söpöjä ja herttaisia.
Otapa kantaa: Muistatko tapauksia, joissa ihmiset ovat kilpailleet siitä, kenellä on asiat kaikkein kurjimmin? Mikä on ollut motiivi? Tai tunnistatko väittelyitä, joissa kilpailu uhrin roolista on korvannut argumentit? Entä tunnistatko tapauksia, joissa oikea uhri ei saa myötätuntoa ja apua, koska ei ole kyllin sympaattinen tai viaton.
Monesti ala-asteella pojat tappelivat ja opettaja tulee uhkailemaan jälki-istunnolla. Silloin tulee helposti sanottua: "Toi alotti!" Kummatkin yrittävät saada syytä toisen niskoille, jotta ei joutuisi jälki-istuntoon, vaan pääsisi pälkähästä. Opettaja silloin yleensä rankaisee kumpaakin jälki-istunnolla.
VastaaPoistaMutta jos tappelun todellinen aloittaja osaa esittää viatonta paremmin, niin opettaja jättää hänet rankaisematta.
- Anakonda
Minulla on ollu omalla kohdallani lähiaikoina tapaus, jossa olen joutunut kertomaan sairastuneelle ihmiselle, että hän ei ole ainoa maailmassa, joka on kuoleman sairas, tai asiat huonoimmin. Tunnistan tästä tapauksesta sen, että kyseinen henkilö on liikaa tykästynyt "uhrin rooliin", ja siitä saatavaan myötätuntoon. Kyseinen ihminen kerjää myötätuntoa päivästä toiseen, ja se on siksi hyvinkin raskasta. En toki väitä, ettenkö tuntisi myötätuntoa häntä kohtaan, mutta liika on mielestäni liikaa.
VastaaPoistaYleisesti ottaen en pidä siitä, että ihmiset vertailevat esimerkiksi sairauksiaan juuri tuolla tyylillä, että kumpi voi huonommin (psyykkisesti tai fyysisesti). Minun mielestäni jokaisella on omat murheensa, ja jokainen kokee ne eri tavoin. Esimerkiksi toinen selviytyy raiskauksen uhriksi joutuessaan paremmin, kuin toinen. Tälläisissä kohdissa on turha lähteä vertailemaan sitä, että kumpi tapauksista oli esimerkiksi "pahempi".
- ano
Eräs ystäväni tapasi aina valittaa kurjaa oloaan, ulkonäköään, elämäntilannteettaan yms. Hänellä oli motiivina selvästi huono itsetunto, joten vaikka valittaminen ja kurjuudessa kilpailu oli jatkuvaa ja puuduttavaa, oli häntä aika pakko lohduttaa kehumalla ettei hänestä tuntuisi pahalta, joka taas lisäsi tätä huomionkerjuuta entistä enemmän. -Tuittupää
VastaaPoista