maanantai 7. marraskuuta 2011

Voiko tietämättään olla homokammoinen?

Asenne on tunneväritteinen suhtautumistapa johonkin asiaan. Asenteet eivät ole kokonaan tahdonalaisia: rasisti tai homofoobikko ei voi yksinkertaisella päätöksellä heti muuttaa asennettaan, vaikka tahtoisikin. Asenteessa on mukana tunnelataus, jonka muuttaminen ottaa oman aikansa.

Mutta voiko ihmisellä olla asenteita, joiden olemassaolostakaan hän ei ole täysin tietoinen? Kasvava joukko tutkijoita vastaa tähän kysymykseen "kyllä". Automatisoituneita asenteita voidaan tutkia reaktioaikatestillä: Tietokoneen ruudulle ilmestyy esimerkiksi kuvia vanhoista tai nuorista ihmisistä sekä hyviin tai pahoihin asioihin liittyviä sanoja. Ensimmäisessä vaiheessa sinun pitää painaa mahdollisimman nopeasti e –näppäintä, jos näytöllä on nuori ihminen tai hyviin asioihin liittyvä sana. Vastaavasti, jos kuvassa on vanha ihminen tai pahoihin asioihin liittyvä sana, sinun pitää painaa i –näppäintä. Toisessa erässä hyvät sanat ja vanhukset ovat e-näppäimellä nuorten ihmisten ja pahojen asioiden ollessa i-näppäimellä. Jos suhtaudut vanhuksiin kielteisesti, olet hitaampi ja teet enemmän virheitä, kun vanhukset ja hyvät asiat ovat samalla puolella. Jos haluat testata omia automatisoituneita asenteitasi, niin se onnistuu oheisessa osoitteessa (huom. kyse on reaktioaikatestistä, joten e:tä ja i:tä pitää painaa mahdollisimman nopeasti):
https://implicit.harvard.edu/implicit/demo/selectatest.html

Tutkimuksissa on havaittu, että reaktioaikamittarilla saadut asenteet ennustavat käyttäytymistä paremmin kuin tietoiset asenteet: Jos reaktioaikatesti paljastaa yksilöllä olevan kielteinen asenne vaikkapa homoseksuaaleja kohtaan, tämä ennustaa esim. sitä, että henkilö pitää normaalia pidempää välimatkaa homoseksuaaliin tämän kohdatessaan. Tai sanattomassa viestinnässä havaitaan monenmoisia muita tukaluudesta ja viihtymättömyydestä kertovia merkkejä. Tietoiset asenteet ennustavat vaikutuksia huonommin.

Onko rasisti siis tuomittu pysymään rasistina ja homofoobikko homokammoisena? Ei. Automatisoituneita asenteita ei voi muuttaa suoralla tahdonpäätöksellä, mutta kokemukset muuttavat niitä. Tasavertaiset ja ystävälliset kohtaamiset epäluulon kohteiden kanssa liennyttävät automatisoituneita asenteita. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Noin 20 vuotta sitten eräs hyvä ystäväni kertoi olevansa homo. Tietoisten asenteiden tasolla asian olisi pitänyt olla minulle arkinen ja neutraali: minulla ei ollut tuolloin, eikä ole nytkään mitään homoja vastaan. Siitä huolimatta niskalihakseni kiristyivät, pulssini ja verenpaineeni kohosivat tiedon saadessani. Tarvitsin noin viikon tottumisajan ajatukseen. Sen jälkeen rauhoituin. Jos automatisoituneet asenteeni eivät olisi muuttuneet, olisi ollut vaikea jatkaa ystävyyttä – miten olla ystävä, jos ei voi olla luontevasti toisen seurassa.

Otapa kantaa: oletko joutunut itse tai huomannut jonkun toisen joutuvan tilanteeseen, jossa haluaisi asennoitua hyvin, mutta sanaton viestintä paljastaa, ettei se oikein onnistu. Ei ainakaan heti. Entä oletko huomannut, että asenteet muuttuvat sopivien ihmissuhteiden ansiosta?



5 kommenttia:

  1. Jo tunnilla rupesin pohtimaan, minkälaisissa tilanteissa automatisoidut asenteeni ottavat tietoisesta asenteestani vallan. Matkustan pari kertaa kuukaudessa Helsinkiin, ja nopeasti löysin esimerkin Kampin Narinkkatorin ja Helsingin rautatieaseman kerjäläisistä.
    Tietoisesti minulla ei ole paljoakaan kerjäläisiä vastaan. Olen kuullut paljon vaihtelevia puheita muunmuassa siitä, että kerjäläiset olisivat järjestäytyneitä ja osa jopa ihan rikollisessakin toiminnassa. Kotona on jo lapsena opetettu että kerjäläisille ei saa antaa rahaa sen vuoksi että kerjäläiseen ei voi luottaa kun ei ole tietoa siitä, minne ja mihin tarkoitukseen raha todellisuudessa menee. Kun ei ole kerjäläisten kanssa tekemisissä eikä tunnekaan yhtään, on vaikea sanoa mitkä puheet ovat totta ja mitkä ei ja siksi pyrin tietoisesti asentoitumaan heitä kohtaan neutraalisti.
    Tästä huolimatta Narinkkatorin kulmalla polvillaan maassa oleva, peltitölkkiä heiluttava ja kilisyttävä vanha nainen saa oloni epämukavaksi ja hermostuneeksi. Helsingin rautatieasemalla kohtaan lisää kerjäläisiä, jotka useimmiten pyrkivät myymään ohikulkijoille muunmuassa lehtiä. Selässäni oleva reppu on turvassa, mutta siinä hetkessä en tiedosta kiristäväni otettani kangaskassistani ja seuralaisteni kanssa pyrin kiertämään huutelevat kerjäläiset joskus ehkä liioittelevankin kaukaa. Joku kerjäläisistä huutaa vieraalla kielellä ehkä juuri minun perääni, mikä lisää epämukavuuden tunnetta ja haluan vain äkkiä pois paikalta.
    Käyttäydyn lähes tarkalleen kuin muutkin ohikulkijat, ja välillä mietityttää miten tilanteessa oikein pitäisi eettisesti toimia. Jatkanko välinpitämättömyyttäni mikä joskus saattaa jopa hävettää? Tässä vieraassa tilanteessa on helppo perustella oma toimintansa niillä puheilla mitä kerjäläisistä välillä kuulee ja sillä, että toimii kuten useimmat muutkin.

    - Anonyymi ananas

    VastaaPoista
  2. Minulla on jonkin verran tilanteita, joissa automatisoituneet asenteet ottavat vallan minusta. Olen kuitenkin tunnistettuani ne, yrittänyt päästä siitä eroon, ja osittain jopa onnistunut. Voin rehellisesti myöntää, että ennen minua pelotti kävellä pimeällä kadulla yksin, jos vastaani käveli selkeästi eri maasta kotoisin oleva ihminen. Ennen minua ei siis pelottanut, jos selkeästi perisuomalainen mies käveli minua vastaan pimeällä kadulla.

    Olen kuitenkin tunnistanut kyseisen asian, ja täten aloin järkevän ajattelun avulla pääsemään luuloistani ylitse - nykyään minua siis pelottaa yhtä paljon henkilön syntyperästä riippumatta.

    Olen myös huomannut, että erään ystäväni ansiosta olen päässyt lievästä rasismistani eroon. Olen kasvanut sellaisten ihmisten ympärillä, jotka ovat kaikki rasistisia, ja sillä on ollut suora vaikutus minuun ja minun ajattelumalliini. Olen ystäväni ansiosta avartanut silmiäni, ottanut faktoista selvää, ja lakannut olemasta rasisti. Suur kiitos siis ystävälleni.

    - ano

    VastaaPoista
  3. Itse olen huomannut olevani varautuneempi ja lihasten jännittyvän hieman jos vastaan kävelee hieman rähjäisemmän näköinen mies. Samoin käy jos esim. vastaan kävelee ulkomaalaistaustainen mies, vaikka minulla ei ole mitään ulkomaalaisia tai maahanmuuttajia vastaan. Jännitys ja varautuneisuus saattaa myös johtua korkeasta sosiaalisten tilanteiden pelostani, mutta olen huomannut olemukseni muuttuvan erityisesti näissä tilanteissa. Yritin löytää tähän sopivaa kuvaa netistä siinä onnistumatta, mutta yritän kuvailla sitä: Kuvassa on hieman rähjäisennäköinen mies ja siisti ja kiltinnäköinen pikkutyttö. Molemmilla on kädet selän takana. Vieressä olevassa kuvassa henkilöt on kuvattu takaa ja kuva paljastaa mitä he pitelevät selkiensä takana. Pikkutytöllä on iso kirves, kun taas miehellä on kimppu kukkia.
    Ihmisten päähän taotut ennakkoluulot voivat siis olla hyvinkin voimakkaasti juurtuneet mieliimme ja vaikuttaa omaan ajatteluumme.

    -peaceminusone

    VastaaPoista
  4. Minun kokemukseni on vähän samanlainen kuin tekstissä. Olin arvannut, että veljeni on homo eikä minulla ole mitään homoja vastaan. Kun veljeni kertoi asiasta minulle, en oikein osannut vastata mitään, vaikka yleensä minulla on asiaa joka väliin. Ensimmäisinä päivinä en oikein osannut suhtautua asiaan muuten kuin vitsillä. Heitimme veljeni kanssa läppää tulevista shoppailureissuista ja miestenhakureissuista, vaikka minulla oli aina epämukava olo kun puhuimme asiasta. Luulen että suhtautumiseni johtui siitä että minulle on opetettu kotona että homous on väärin.
    En myöskään osaa suhtautua romaneihin normaalisti. Yleensä kierrän ne vähän kauempaa enkä halua muodostaa heihin katsekontaktia. Minulla ei ole huonoja kokemuksia romaneista, mutta luulen suhtautumiseni heihin johtuu siitä mitä olen kuullut muilta ihmisiltä.
    -Seepra

    VastaaPoista
  5. Olen huomannut, että yksi kaverini on tietämättään homokammoinen. Hän yrittää esittää, että hyväksyy homosuhteet, mutta sen huomaa hänen käytöksestään, ettei niin ole. Kerron yhden esimerkin asiasta. Kävelimme kaupasta koululle, kun vastaamme tuli kaksi tyttöä jotka kävelivät käsikädessä. Kaverini käytös muuttui välittömästi, hänen naamansa meni paheksuvaan ilmeeseen, nokka kurtistui yms. Hetken kuluttua kun tytöt olivat menneet ohitsemme, niin kaverini sanoi jotain todella halveksuvaa, pian hän lisäsi "toki jokainen tykkää kenestä haluaa, eikä asia kuulu kenellekään muulle, on hienoa että he ovat löytäneet toisensa". Siinä vaiheessa huomasin hänen olevan homokammoinen, vaikka hän kertoo kaikille, että se on hänen mielestään okei olla kenen kanssa lystää. Luulen, että hän ei itsekään ole huomannut kyseistä asiaa. Asia on mielestäni nykyään niin eeppistä, sillä olen huomannut sen ja aina kun hän sanoo jotain kyseisestä asiasta meinaan purskahtaa nauruun, sillä tiedän ettei se ole hänen mielestään okei, että kaksi samaa sukupuolta seurustelee keskenään. Luulen, että syy hänen hyväksymättömyyteen on hänen vanhemmat/isovanhemmat, kun ennenvanhaan se oli paheksuttava asia.
    Karhuveljeni Koda

    VastaaPoista